Markkinoiden ilot ja surut

posted in: Ajankohtaista | 2

Olimme eilen lauantaina myymässä leipiä Askaisten Kurkkumarkkinoilla, kymmenettä kertaa. Kuten aina Kurkkumarkkinoilla, sää oli mitä mahtavin ja kauppa kävi hyvin. Aina ei kuitenkaan ole yhtä ruusuista. Tori- ja markkinamyynnissä on puolensa ja puolensa.

Satoi tai paistoi

Herttoniemen pop-up 2012
Joskus on oltu Helsingissä asti

Muistan leipomon alkuvuosilta, kun toinen paikallinen leipomoyrittäjä mainosti, että suuri osa heidän liikevaihdostaan tulee joulumarkkinoiden myynnistä. Olin tietenkin innoissani tästä, olisi hyvä tilaisuus päästä myymään leipää ja kaikkihan ostavat paljon ruokaa jouluna ja joulun alla… No, Turussa Vanhan Suurtorin joulumarkkinoilla paikkavuokrat ovat melko suuret, en nyt muista tarkalleen, mutta silloin aloittelevan yrittäjän pussissa se tuntui valtavan kalliilta. Ja miten kävikään: sinä vuonna lähes koko joulukuun oli todella kurja ilma, satoi räntää ja oli märkää. Siinä tuoreenkin leipomoyrittäjän hymy hyytyi, kun aamulla leipomon suloisesta lämmöstä jalkautui myyntikojuun hytisemään neljänä viikonloppuna peräkkäin. Ei auttanut pilkkihaalarikaan siinä.

Ja tottakai, jos taivaalta tippuilee märkää loskaa, eipä kovin moni asiakaskaan ulkona viihdy.

Messuilla ja tapahtumissa myyntipaikkojen hinnat voivat olla jopa tuhansia – tai kymmeniä tuhansia, kuten eräässä paikallisessa suuressa musiikkitapahtumassa. Jos yhden leivän kate olisi esimerkiksi euron, 2 000 euron myyntipaikan vuokran kattamiseksi pitäisi myydä 2 000 leipää. Se on aika paljon, koska tällä hetkellä myymme kuukaudessa noin 6-7 000 kpl. Esimerkiksi Messukeskuksessa järjestettävillä Ruoka- ja Viinimessuilla myyntipaikan hinta on ollut parin tonnin luokkaa.

Ja lisäksi sitten tietenkin kaikki muut kulut, kuten palkat. Myyjälle on maksettava palkkaa huolimatta siitä miten kauppa käy. Ja joku myös leipoo leivät.

Kyky ennustaa on kaiken A ja O

Livonsaaren kaupan edesmennyt kauppias Pekka katsoi Ilta-Sanomien säätiedotusta ja sen perusteella arvioi kesäviikonlopun leipämenekkiä. Hänellä olikin loistava kyky arvioida paljonko ihmisiä Livonsaarella liikkuu, ja leipää harvoin jäi liikoja yli. Itse en ole vielä oppinut vastaavaa ennustustaitoa. Leipä on siitä hankala myyntiartikkeli, että niitä ei voi tehdä varastoon, ja toisaalta, myymättä jääneillekään ei ole suurta kysyntää – paitsi ehkä paikallisten kotieläinten keskuudessa.

Joskus markkinoilta jää rutkasti tavaraa myymättä, ja se on suoraan hävikkiä. Viime aikoina olemme lahjoittaneet yli jääneet leivät Operaatio Ruokakassille ja ne ovatkin saaneet hyvän vastaanoton siellä. Esimerkiksi viime vuoden joulutorilta leivät päätyivät Logomossa järjestettyyn työttömien joulujuhlaan.

Hyvä myyjä on tärkeä apu markkinamyynnissä. Kaikilla on varmasti kokemusta markkinamyyjistä, jotka kailottavat omaa markkinasloganiaan tapahtumissa. Mitään yhtä ja selvää hyvää tapaa myydä ei ole löytynyt, paitsi että kontaktin ottaminen asiakkaisiin on hyödyksi. Mitä enemmän ihmisiä saa pysähtymään ja maistelemaan leipiä, sitä todennäköisemmin joku myös ostaa jotain. Lisäksi myyntikojun eteen pysähtyneet ihmiset välittömästi houkuttelevat lisää ihmisiä. Sellaisia laumaeläimiä me olemme!

Seikkisrokkia järjestävän Vilperi ry:n jäsenet ovat olleet jo useamman kerran apuna myymässä tuotteita varainkeruu-palkalla. Vilperin vilperit ovat vapaaehtoisina myyntikojussa, ja heidän palkkansa siirtyy lyhtentämättömänä Seikkisrockin järjestämiseen.

Välitön palaute

Naantalin S-market
Annika konsulenttikeikalla Naantalin S-marketissa

Tori- ja markkinamyynnin parhautta edustaa välitön palaute asiakkailta. Onhan mukava kuulla että ”teidän leipä on niin hyvää” ja ”me ostetaan tätä aina Naantalin S-marketista”. Joskus tulee toiveita uusista tuotteista, ja joskus joku kaipailee jotain tuotannosta pois jäänyttä. Mutta ylipäätään, yhteys asiakkaiden kanssa on mukavaa ja hyödyllistä.

Olemme myös saaneet paljon uusia asiakkaita markkinamyynnin kautta. Useimmiten jaamme asiakkaille mukaan lappuja, jossa on listattu leipomon leipien myyntipaikat. Samaa päämäärää palvelee myös kauppojen maistatus- eli konsulenttikeikat. Olemme useimmiten paikallisissa kaupoissa maistattamassa leipiä perjantaisin, kun on viikon paras kauppapäivä.

Eiliset Kurkkumarkkinat olivat ehkä ensimmäinen tapahtuma ikinä, jossa myimme kaikki mukana olleet leivät ja näkkärit, viimeistä pussia myöten. Se meni siis kaikin puolin aivan nappiin, kiitos teille siitä!

Tulevia tiedossa olevia tapahtumia ovat ainakin Turun Luostarinmäen syysmarkkinat 8.9. ja Silakkamarkkinat 25.-28.10. Tervetuloa leipäostoksille!

Lämpimästi,
Simo

Täydellisen ruisleivän salaisuus?

posted in: Ajankohtaista, Leipomolta | 2

Ruisleipä on ollut leipomon suosituin leipä koko kymppivuotisen historian ajan. Tällä hetkellä meidän ruisleipiä tehdään 1600-1700 kappaletta kuukaudessa, ja huomenna juhannuksen aatonaattona leipiä pyöritellään parisensataa. Siitä ne päätyvät mökeille ja koteihin, juhannuspöytiin ja tuliaisiksi. Suomalaisten terveellinen ja maistuva perusruoka!

Vaan kuinka näennäisen yksinkertainen mutta herkullinen ruisleipä oikein syntyy?

Aitoon ja oikeaan ruisleipään ei tarvita montaa ainesta: ruisjauhoja, vettä ja suolaa. Siinä on ohjeen perusta. Miten näin yksinkertaisista raaka-aineista tehdään suosikkileipä?

Kaikki hyvä alkaa juuresta

Hyvä hapanjuuri tai taikinajuuri on ruisleivän a ja o. Ruisleivän juuri hapatetaan yön yli, ja prosessissa syntyy hienoja ja vivahteikkaita aromeja. Juuri ennen leipomotoiminnan aloittamista keväällä 2008 osallistuin ekohenkiseen tapahtumaan, jossa leivottiin ruisleipää. Kurssilla oli käytössä Saksasta tuotu juuri, ja sain siitä kotiin viemiseksi siemenen. Se sama juuri on ollut meillä käytössä koko ajan.

Taikinajuuri tai siemen
Taikinajuuren siemen säilytetään ilmatiiviisti jääkaapissa

Taikinajuuri on herkkä kaikenlaisille muutoksille. Siksi ympäristön olosuhteiden pitäminen tasaisena on tärkeää kun leivotaan juurileipiä ilman hiivaa. Jos taikinajuuresta tehdään liian ”paksua”, eli käytetään liikaa jauhoja, taikinaan muodostuu enemmän pistävämmän makuista etikkahappoa. Jos taasen juuri on löysempää, miedomman makuiset maitohappobakteerit ottavat vallan. Meidän juuremme on melko löysää, lähes vellimäistä.

Jos juuren lämpötila on matalampi, mausta voi tulla voimakkaampi, ja korkeammassa lämpötilassa miedompaa. Meillä käytetään 30-35 asteista vettä juuren tekemiseen, ja se on lämpimämmästä päästä.

Taikinajuurta ruokitaan säännöllisesti, jotta se pysyisi aktiivisena ja tuoreena. Aktiivinen taikiinajuuri nostattaa leivän helposti myös ilman hiivaa. Kesällä luonnollisesti juuri on aktiivisempaa ja nouseminen nopeampaa, ja taasen talvella leipomiseen pitää varata pidempi aika. Talvella käytämme myös hieman enemmän ”siementä” juuren valmistuksessa, eli veteen sekoitetaan hieman enemmän jääkaapissa säilytettävää siemenjuurta.

Jos haluat leipoa juuri-ruisleipää kotona, alkuun kannattaa lisätä juureen nokare hiivaa jotta leipä varmasti onnistuu.

Vesi, kaiken elämän perusta

Taikinajuuri sisältää tietysti vettä ja ruisjauhoja. Kun ollaan kaupungissa ja tuotetaan elintarvikkeita säädösten mukaisesti, on käytettävä vesijohtovettä. Vesijohtovedessä on kemikaaleja ja ehkä myös muita epäpuhtauksia. Siksi käytämme leipomossa taikinavetenä korkealaatuisella suodattimella suodatettua vettä. Suodatin poistaa vedestä raskasmetallijäämät, kloorin, bakteerit ja ylipäätään kaikki 0,2 mikrometriä suuremmat partikkelit ja epäpuhtaudet. 1 mikrometri on millimetrin tuhannesosa!

Luonnollisen veden käyttäminen leivonnassa olisi varmasti antoisaa, mutta oman kaivo- tai lähdeveden käyttäminen vaatisi säännölliset veden laatutarkastukset.

Perinteikäs puuastia, taikinatiinu

Taikinajuuri eli raski tehdään puisessa taikinatiinussa. Raumalla toimii Kiulu ja Tynnyritehdas, josta olemme hankkineet kaikki taikinatiinumme.

Puutiinun käytössä on useita etuja: taikinajuuren maitohappobakteerit imeytyvät puun huokosiin, jolloin hapatusprosessi käynnistyy astiassa helposti. Puutiinussa taikinajuuren lämpötila pysyy paremmin tasaisena koko käymisprosessin ajan, koska puu eristää ja tasaa lämpöä hyvin. Juuren käyminen tuottaa myös itsessään hieman lämpöä, joten juuri on lämmintä vielä aamullakin. Puu kestää myös hyvin taikinajuuren happamuuden, kun taas muovi ei välttämättä sitä kestä.

Taikinatiinu
Perinteikäs puinen taikinatiinu

Uskoisin myös, että puutiinun käyttö tuo leipään lisää makua, mutta tätä on vaikea vertailla.

Taikinatiinut vaativat huolenpitoa. Jos tiinut ovat käyttämättä muutaman päivän, ne kuivuvat helposti ja voivat halkeilla. Siksi niitä voi toisinaan joutua kostuttamaan, erityisesti ilman ollessa kuiva kuten talvella tai tänä sateettomana kesänä.

Kivimyllyllä jauhettu jauho

Yhtä lailla tärkeä osa ruisleipää on hyvälaatuiset jauhot. Meidän ruisjauhot tulevat Siimeksen luomutilalta Pöytyältä. Erkki Siimes jauhaa ne juuri ennen toimitusta, ja jauhoerä ehtii olla varastoituna korkeintaan joitain viikkoja ennen käyttöä. Näin jauhoissa säilyy mahdollisimman paljon ravinteita. Aivan vastajauhetusta jauhosta ei voi tehdä taikinajuurta, koska se silloin vallan villiintyy ja kuplii yli äyräiden. Parin kolmen päivän lepo jauhamisen jälkeen on hyväksi.

Kun jauhot jauhetaan kivimyllyllä, niiden raekoko on vaihteleva: toisaalta mukana on jonkin verran karkeampaa ainesta, mutta suuri osa jauhosta on hyvin hienoa. Muunlaisilla myllyillä jauhetut jauhot tuottavat erilaisen rakenteen leipään. Karkeuden on oltava juuri sopiva. Liian hienoista jauhosta tulee tiivis leipä, kun taas karkealla jauholla leipä murenee helposti käytössä.

Viljeltävällä rukiin lajikkeella on myös merkitystä makuun ja leipoutuvuuteen, mutta olemme jo pitkään käyttäneet näitä samoja Siimeksen jauhoja. Tässä tapauksessa pysyvyys ja jatkuvuus helpottaa leipomista. Kun laji tai viljaerä vaihtuu, joutuu leipomisprosessia hieman säätämään uudelleen.

Leipurin kädenjälki

Aamulla taikinajuuri kaadetaan tiinusta taikinakoneeseen, ja taikinaan lisätään ruisjauhoja. Taikina sekoitetaan hyvin, ja loppuvaiheessa lisätään suola. Sen jälkeen taikina nostetaan koneesta isoihin astioihin ja laitetaan nostatuskaappiin noin tunniksi. Sinä aikana taikina alkaa nousta ja muuttuu kuohkeammaksi. Seuraavaksi taikina paloitellaan ja pyöritellään leiviksi.

Tällaisen pehmeän ruistaikinan käsittely on aluksi monelle hankalaa. Taikinassa ei ole sitkoa kuten vehnätaikinassa, ja se leviää ja tarttuu joka paikkaan. Leivottaessa onkin käytettävä sopivasti jauhoja, muttei kuitenkaan liikaa. Tässä lyhyessä videopätkässä näet kuinka ruisleipä muotoillaan.

Leivät laitetaan jauhotetulle puulevylle ja peitetään liinalla. Ne nousevat nostatuskaapissa 2-3 tuntia ennen paistoa.

Perinteisesti ruisleivistä muotoiltiin kartion mallisia, ja kun kartion huippu oli laskeutunut, leipä oli valmis paistettavaksi. Meillä tehdään taikinasta pyöreitä palloja, ja ne nousevat ja leviävät levyllä tasaisesti ja kauniisti. Pinta kuivahtaa hieman, jolloin se alkaa repeillä ja siitä tulee paistettaessa kaunis.

Kiviarinauunissa paistettu

Paistettu kiviarinauunissa
Leivät paistetaan kiviarinauunissa

Leivät paistetaan kiviarinauunissa. Uunin pohjalla on erityisestä lämmönkestävästä materiaalista tehty paksu kivimäinen laatta, jonka alla ovat varsinaiset sähkövastukset. Kivi varaa hyvin lämpöä, ja lämpö johtuu leipään pohjasta, mikä auttaa leivän nousemista uunissa.

Kiviarinauunin voi ajatella olevan lähinnä perinteistä leivinuunia. Siinäkin puut lämmittivät uunin pohjan hyvin kuumaksi, ja uunin seinistä ja katosta leipää paistaa säteilylämpö. Alkuvuosina minulla oli haaveissa tehdä puulämmitteinen leipäuuni, mutta sen käyttäminen näillä leipämäärillä vaatisi jo aikamoisen määrän puita poltettavaksi!

Leipiä paistetaan uunissa noin 45-50 minuuttia, 240 asteen lämmössä. Näin niihin muodostuu paksu ja maukas kuori, mutta sisusta jää mukavan pehmeäksi.

Katso etusivun kartalta tai listalta missä sitä myydään!

Ruisleivän ohje kotileipurille

Tässä meidän ohje hyvän ruisleivän leipomiseen. Taikinasta tulee neljä reilun puolen kilon painoista leipää.


Iltapäivällä tai illalla

Mittaa astiaan yksi litra kädenlämpöistä vettä, 30-35 asteista. Lisää veteen 3-5 ruokalusikallista aktiivista taikinajuurta. Sekoita joukkoon 400 grammaa kivimyllyllä jauhettuja ruisjauhoja.

Peitä astia ja jätä hapattumaan lämpimään paikkaan yön yli, mielellään vähintään 12 tunniksi. Pidempi aika ei ole haitaksi, jotkut hapattavat juurta kaksi tai jopa kolme vuorokautta.

Aamulla

Kun juuri on hyvin käynyt ja tuoksuu miedosti happamalta, lisää siihen 700-800 grammaa ruisjauhoja. Taikina voi jäädä melko löysäksi, joten sen voi sekoittaa myös käsin. Lisää taikinaan 25 grammaa (noin 1,5 rkl) hienoa merisuolaa ja sekoita. Jos juuri ei ole ollut tarpeeksi aktiivinen, mutta se on kuitenkin hieman hapattunut, voit ennen jauhojen lisäämistä sekoittaa taikinaan peukalonpään kokoisen nokareen tuoretta hiivaa.

Jätä taikina nousemaan lämpimään paikkaan 2-3 tunniksi, tai kunnes se on selvästi alkanut nousta.

Jaa taikina neljään osaan ja muotoile pyöreiksi leiviksi. Tärkeintä on saada taikinasta yhtenäinen kappale, muuten se voi hajota leipää leikatessa. Muuten muodolla ei ole niin väliä, uuni korjaa pienet ja isommatkin muotoiluvirheet!

Anna leivän nousta lämpimässä paikassa 2-3 tuntia liinan alla. Leivän pinta alkaa hieman repeillä kun se on valmis uuniin.

Paista leipiä uunissa 230-250 asteessa 45-50 minuuttia tai kunnes ne ovat kauniin ruskeita pinnalta. Kokeile kypsyyttä koputtamalla leivän pohjaa. Jos ääni on kumea tai kopiseva, leipä on kypsä. Muutoin jatka paistamista vielä hetki.

Anna leivän jäähtyä ja tekeentyä muutama tunti, ja nautiskele voin kanssa!


Katso etusivun kartalta tai listalta mistä sitä saa!

Mukavaa juhannusta ja kesää leipomolta!

Lämpimästi,

Simo

Leipuriksi meille? Ota yhteyttä!

posted in: Ajankohtaista | 0

Livonsaaren leipomo etsii leipuria! Monipuoliset työtehtävät tarjolla pienessä ja paikallisessa artesaanileipomossamme Turussa. Työkokemusta alalta on hyvä olla. Ajokortti välttämätön, some-osaaminen ja tupakoimattomuus plussaa.

Työ alkaa heinäkuun alussa. Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi sähköpostitse: toimisto@livonsaarenleipomo.fi

 

Syö sitä millä on merkitystä!

posted in: Ajankohtaista, Leipomolta | 6

Syö sitä millä on merkitystä

Maistuva ja terveellinen siemennäkkäri, joka sopii moniin ruokavalioihin, kaikenikäisille ja kaikkiin tilanteisiin – niin eväsretkelle kuin gourmet-pöytäänkin.

Huumaavan herkullinen, viisaasti viljaton, reilusti rapea, ystävällinen herkällekin vatsalle – sitä kaikkea on Tattarinäkki.

Luonnollista superfoodia, hyvän olon herkutteluhetkiin!


Hakunilan K-Supermarketissa oli pippuri ja rosmariini näkkäriä. Ostin ensin yhden pussin. Seuraavana päivänä hain 7 pussia lisää. Ihan mielettömän hyvää 🙂

Erittäin hyvää siemennäkkäriä, kiitos!

Se vaan on niin hyvää!

Teidän näkkärit on parhaita!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Parempaa kuin pulla!

Teette parasta näkkäriä ikinä!

Rosmariinilla maustettua olen saanut maistella ja oli ihan ykkönen vuohenjuuston ja hillotun punajuuren kanssa.

Parasta näkkäriä mitä ihminen voi itselleen ja toisille antaa! Paras maku… ne kaikki!

Olen kauan syönyt Rostenin jyvänäkkäriä. Eilen maistoin Tuhkamarkkinoilla Livonsaaren näkkäriä. Paluuta vanhaan ei enää ole!

Täydellistä kesäruokaa!

Rosmariini! Mutte ennen ku ehtii rauhassa maistamaan, on ne aina jo loppu.


Tätä kaikkea hyvää näkkärimme sisältää, vaan ei muuta!

Tattari, Suomen vanhin viljelykasvi

Tattarinäkkimme on sananmukaisesti tehty kotimaisesta tattarista. Tattari on ravintoarvoiltaan erinomainen ja se on luontaisesti gluteeniton. Se sulaa helposti ja sisältää enemmän proteiinia kuin viljat. Tattarissa on runsaasti kuituja, ja se auttaa pitämään veren sokeripitoisuuden tasaisena.

Jos tattarin maku sellaisenaan oudoksuttaa, kokeile silti näkkäriämme! Et tule pettymään! Tattarinäkissä tattari maistuu suloisen pehmeältä.

Siemenet, kaiken elämän perusta

Kotimaista tattaria
Pääraaka-aineena kotimainen tattari

Tattarinäkissä on yli 60% siemeniä: kurpitsaa, pellavaa ja auringonkukkaa. Siemenet sisältävät runsaasti proteiinia ja hyviä rasvoja. Lisäksi paahdetut siemenet maistuvat vastustamattoman hyvälle!

Oliiviöljyä Välimereltä

Välimeren ruokavalioa pidetään terveyttä ylläpitävänä, ja oliiviöljy on sen yksi peruspilari. Oliiviöljy sisältää terveydelle hyödyllistä tyydyttymätöntä rasvaa ja lisäksi muita hyödyllisiä aineita, jotka suojaavat elimistöämme.

Merisuola, mineraalien lähde

Suola on elimistöllemme välttämätöntä, mutta tavallisesta ruokasuolasta puuttuvat useimmat suolan luonnolliset ainesosat. Käytämme kaikissa tuotteissamme merisuolaa, joka sisältää tärkeitä mineraaleja ja muita erilaisia suoloja.

Psyllium, hyvää kuitua vatsallesi

Psyllium on ratamokasvin siemenen kuorta, joka veteen sekoitettuna muodostaa hyytelöä. Se tasapainottaa vatsan toimintaa ja sisältää suoliston hyvinvointia edistävää kuitua. Psyllium on oivallinen apu gluteenittomassa leivonnassa, koska se parantaa tuotteen rakennetta.

Luomua ja tavanomaista - sinun valintasi

Syö sitä millä on merkitystä!Teemme näkkäriä sekä luomuna että tavanomaisesti tuotettuna. Tuotteiden sisältö on sama, toisessa on käytetty luomu-raaka-aineita, ja toisessa tavanomaisia. Ero näkyy hintalapussa, mutta maku on yhtäläisen herkullinen molemmissa.

Näkkärin ainekset ovat luontaisesti gluteenittomia, mutta se on valmistettu tilassa, jossa käsitellään viljoja.

Mistä sitä saa?

Kysy kauppiaaltasi Tattarinäkkiä! Sitä on tilattavissa K-kauppoihin kautta maan.

Tilaa näkkäriä suoraan meiltä. Saat kahdeksan pussin laatikollisen toimitettuna Postin noutopisteeseen.
Klikkaa tästä tilauslomakkeelle!

Tykkää Tattarinäkistä Facebookissa!

Joko olet maistanut näkkäriä? Mitä mieltä olet? Kommentoi alla!

Lämpimästi,

Simo

10 ensimmäistä vuotta

posted in: Ajankohtaista, Leipomolta | 2

Kiinnostus leipään ja leipomiseen on varmaankin peräisin lapsuusaikani yhteisistä ruoanlaittotuokioista. Pizza oli herkkua jo 80-luvun alussa, ja kotona sen tekemistä sai harjoitella (kyselenpä josko vanhemmilta löytyisi joku kuva siitä!). Ruoanlaitto oli muutenkin lähellä sydäntäni, pidin voimakkaista ja hyvistä mauista ja myös siitä, että ruokaa laittamalla pystyin jollain tavalla tuottamaan mielihyvää sen ruoan syöjissä.

Saviuunissa paistettu möhkäle

Lukion jälkeen kävin parivuotisen koulutuksen ravintolakokiksi, ja sielläkin kiinnostus leipomiseen tuli esille. Vaikka leipien leipominen ei ollut merkittävä osa opetusta, yritin kuitenkin useimpina keittiöpäivinä leipoa jotakin leipää. Samoihin aikoihin heräsi kiinnostus juureen leivottuun leipään, ja sain jostain käsiini Annelies Schöneckin kirjan Leipä. Kirjan kustantaja on Antroposofinen työkeskus, joten jonkinlainen Steiner-linkki kirjan kirjoittajalla varmaankin oli taustalla. Kirjassa siitä ei ole mainintaa. Kyseisen kirjan ohjeista suosikkini oli savivuokaan tehty täysjyvä-vehnäleipä, ja teinkin sitä kotona opiskeluaikana.

Kokkikoulun jälkeen tie vei maailmalle, ja leipomisetkin jäivät taka-alalle – joskin joitain pilkahduksia matkan varrella siitä silti tuli esille. Oheinen kuva on otettu tammikuussa 2005 Meksikossa. Muutamaan vuotta aiemmin olin ollut Auroville-yhteisössä Intiassa, ja vaikka yhteisössä olikin leipomo, ajoittain kävi mielessä oman leipomon perustaminen.

2000-luvun alussa olin pääasiassa tehnyt erilaisia IT-alan töitä, ja sillä linjalla jatkoin myös Suomeen palattuani loppuvuodesta 2005. Livonsaaren yhteisökylä oli silloin jo perustettu, ja kävin ensimmäisen kerran Livonsaaressa kesällä 2006. Vuotta myöhemmin asetuin sijoilleni Livonsaareen. IT-alan työt alkoivat tympiä, ja mahdollisuus leipomon perustamiseen tuotiin minulle kuin tarjottimella.

Alussa oli – grillikioski!

Livonsaarelainen luomuviljelijä Lasse Saarinen oli vaimonsa Pirjon kanssa leiponut omasta viljastaan luomuleipiä ja toimittanut niitä joihinkin kauppoihin ja ruokapiireille. Lasse jäi eläkkeelle noihin aikoihin, ja tarjosi minulle mahdollisuutta jatkaa leipomotoimintaa. Kiinnostuin, ja ostin häneltä laitteet: uunin, taikinakoneen, muutaman pinnavaunun ja kaikenlaista muuta pientä leipomotarviketta.

Toukokuussa 2008 perustin toiminimen Livonsaaren leipomo. Tätä kirjoittaessa siitä on tarkalleen kymmenen vuotta.

Leipomoksi muokattu grillikioski

Ensimmäisenä kesänä leivoin Lassen ”leipomossa”, joka oli entinen pieni grillikioski. Sanomattakin on selvää, että pienessä tilassa oli kesällä todella kuuma, ja jo ensimmäisenä kesänä mukana oli apukäsiä, joten tunnelma oli useimmiten melko tiivis.

Teimme ruisleipää, porkkanaleipää, porkkanasämpylöitä, piimälimppua, saaristolaisleipää, mitä niitä nyt oli. Leipätoimitukset mahtuivat pienen punaisen Toyota Corollan takakonttiin. Ensimmäisenä kesänä asiakkaina olivat ainakin Livonsaaren kauppa, Velkuan Rantapuoti, Kaisa ja Ossi Askaisissa ja Mikolan luomutila Rymättylässä.

Melko pian mukaan tuli myös muutama kauppa kaupungissa. Naantalin Ukko-Pekka ja Turun Ruohonjuuri ovat olleet mukana jo pitkään. Nyt leipiä toimitetaan noin kolmeenkymmeneen kauppaan Turun alueella, joten laajentumisen varaa on vieläkin rutkasti!

2009 keväällä siirsin leipomon grillikioskista Livonsaaren yhteisökylän Alitalon kellariin. Sekään tila ei ollut varsinaisesti koolla pilattu, työtila ja varasto yhteensä oli pinta-alaltaan noin 25 neliömetriä. Lisäksi tila oli matala, katto oli reilun kahden metrin korkeudessa, joten välillä ilma tuntui loppuvan kesken sielläkin.

Naapurissa silloin asunut Jukka Vire oli kuullut radiosta (tai lukenut lehtijutusta?), että voisin olla kiinnostunut laajentamaan toimintaa ja palkkaamaan työntekijän. Jukka otti yhteyttä syyskuussa 2011, ja yhteistyö alkoi välittömästi. Jukalla ei ollut leipomiskokemusta, mutta muutaman kuukauden perehdytyksen jälkeen hän pystyi hoitamaan leipomon työt niin, että pääsin ensimmäiselle oikealle lomalle, tammikuussa 2012. Jukka muutti sittemmin Raumalle ja perusti leipomo Ketunleivän.

Kasvaa kuin pullataikina

Talouden alamäen sanotaan alkaneen vuoden 2008 paikkeilla, mutta leipomon toiminta on silti laajentunut vuosi vuodelta. Ensimmäisen vuoden liikevaihto tuskin oli montaakaan tuhatta, mutta vuosi vuodelta se on tasaisesti kasvanut nykyiseen noin 200 000 euroon.

Henriikka ja Ann

Livonsaaren yhteisökylä osti Livonsaaren vanhan kyläkoulun loppuvuodesta 2013. Koulun alakerrassa oli entinen kerhohuone, joka oli toiminut myös kirjastona ja punttisalina historiansa aikana. Huone oli kooltaan 35 m2 ja vieressä oli koulun keittiö. Nämä yhdessä muodostivat käytännöllisen kokonaisuuden leipomon käyttöön, ja tilat remontoitiin asianmukaisesti elintarvikehuoneistoksi keväällä 2015.

Tila olikin käypä ja mukava, ja alkoi jo muistuttaa oikeaa leipomoa. Tänä aikana leipomolla työskenteli oppisopimusopiskelija Ann Lindholm. Ann oli päättänyt vaihtaa alaa biologista leipuriksi, ja oppisopimuskoulutus tarjosi tähän oivallisen vaihtoehdon.

Lisäksi mukana oli useita työharjoittelijoita ja kesätyöntekijöitä. Monet muistavat ainakin puolalaisen Karolin. Hän iloisesti ja aktiivisesti työskenteli leipomolla kahtena kesänä. Lisäksi mukana apulaisena ja leipäkuskina on jo pitkään ollut Sari Markus.

Ann jäi äitiyslomalle keväällä 2016, jonka jälkeen mukaan tuli nykyinen leipurimme Annika Moisio.

Maalta kaupunkiin

Vaikka leipomotila Koululla olikin viihtyisä, siinä oli myös hankaluutensa. Leipämäärät kasvoivat tasaisesti, ja vuonna 2016 leipiä myytiin yhteensä jo noin 50 000 kpl vuodessa. Karkeasti laskettuna se tarkoittaa yli 20 000 kg jauhoja, eli noin 1 700 kg kuukaudessa. Nämä jauhot oli kannettava ensin pääoven rappusia ylös, ja sen jälkeen toiset rappuset alas kellarikerrokseen. Pari kertaa kuussa tehtävä ”jauhojumppa” oli melko raskasta, ja vastaavasti kaikki 50 000 leipää piti kantaa samaa reittiä ylös ja autoon.

Annika ja Vaaleat uunista ulos!

Livonsaari ei varsinaisesti ole kovin kaukana Turusta – matkaa tulee vajaa 40 km. Leipien kuskaamisessa se kuitenkin tuntui, ajomatka Turkuun kestää yleensä noin 40 minuuttia ja huonolla kelillä ehkä enemmänkin.

Kun paikallisia työntekijöitä ei ollut löytynyt, työmatka Turusta Livonsaareen aamuhämärissä oli rasittavaa, ja peurakolariltakaan ei ole vältytty. Siksi leipomon siirto lähemmäs kauppoja ja asiakkaita alkoi tuntua järkevältä vaihtoehdolta. Ja tilakin alkoi taasen käydä pieneksi…

Maaliskuussa 2017 Livonsaaren leipomo aloitti Turun Mälikkälässä. Nykyinen tila on kooltaan vajaa 200 m2, ja se on logistisesti loistavalla paikalla. Tilassa on aiemmin toiminut leipomo Aschan, Mini-Sirkiä ja lyhyen aikaa leipomo Gryn.

Toukokuussa 2017 leipomolla aloitti pitkän linjan leipuriammattilainen, Jari Kalliomäki. Jarin kädet luovat leipien lisäksi kaikenlaisia muitakin ruokaherkkuja, ja toivottavasti saamme niitä jossain vaiheessa myös tuotantoon.

Tällä hetkellä leipiä syntyy 6-7000 kappaleen kuukausivauhdilla, ja edelleen ainoa tuotannon koneemme on italialainen taikinakone 80-luvulta – ja lisäksi iso blenderi, jolla murskataan siemeniä, Pähkinäisen hyvän maun salaisuus?! Leipämme ovat siis edelleen käsityötä parhaimmillaan! Tässä muutaman vuoden takainen videopätkä ruisleivän muotoilusta.

Suurin harmi nykyisessä toimitilassamme on se, että meillä ei ole mahdollisuutta varsinaiselle myyntipisteelle. Ehkäpä jostain löytyisi sellainen tila, jossa voisi olla sekä tuotantotilat että myyntipiste, ehkä pieni kahviokin…

Tässäpä tiivistettynä leipomon taival tähän asti! Olen nyt aikeissa kirjoitella enemmän leipomon tarinoita tähän blogiin, joten pysy kuulolla ja käy välillä kurkkaamassa mitä uutta on ilmestynyt.

Paras tapa pysyä kuulolla on tykätä meistä Facebookissa, klik klik 🙂

Lämpimästi,

Simo