Syö sitä millä on merkitystä!

posted in: Ajankohtaista, Leipomolta | 4

Syö sitä millä on merkitystä

Maistuva ja terveellinen siemennäkkäri, joka sopii moniin ruokavalioihin, kaikenikäisille ja kaikkiin tilanteisiin – niin eväsretkelle kuin gourmet-pöytäänkin.

Huumaavan herkullinen, viisaasti viljaton, reilusti rapea, ystävällinen herkällekin vatsalle – sitä kaikkea on Tattarinäkki.

Luonnollista superfoodia, hyvän olon herkutteluhetkiin!


Parasta näkkäriä mitä ihminen voi itselleen ja toisille antaa! Paras maku… ne kaikki!

Rosmariinilla maustettua olen saanut maistella ja oli ihan ykkönen vuohenjuuston ja hillotun punajuuren kanssa.

Erittäin hyvää siemennäkkäriä, kiitos!

Rosmariini! Mutte ennen ku ehtii rauhassa maistamaan, on ne aina jo loppu.

Parempaa kuin pulla!

Se vaan on niin hyvää!

Teette parasta näkkäriä ikinä!

Täydellistä kesäruokaa!

Teidän näkkärit on parhaita!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Olen kauan syönyt Rostenin jyvänäkkäriä. Eilen maistoin Tuhkamarkkinoilla Livonsaaren näkkäriä. Paluuta vanhaan ei enää ole!

Hakunilan K-Supermarketissa oli pippuri ja rosmariini näkkäriä. Ostin ensin yhden pussin. Seuraavana päivänä hain 7 pussia lisää. Ihan mielettömän hyvää 🙂


Tätä kaikkea hyvää näkkärimme sisältää, vaan ei muuta!

Tattari, Suomen vanhin viljelykasvi

Tattarinäkkimme on sananmukaisesti tehty kotimaisesta tattarista. Tattari on ravintoarvoiltaan erinomainen ja se on luontaisesti gluteeniton. Se sulaa helposti ja sisältää enemmän proteiinia kuin viljat. Tattarissa on runsaasti kuituja, ja se auttaa pitämään veren sokeripitoisuuden tasaisena.

Jos tattarin maku sellaisenaan oudoksuttaa, kokeile silti näkkäriämme! Et tule pettymään! Tattarinäkissä tattari maistuu suloisen pehmeältä.

Siemenet, kaiken elämän perusta

Kotimaista tattaria
Pääraaka-aineena kotimainen tattari

Tattarinäkissä on yli 60% siemeniä: kurpitsaa, pellavaa ja auringonkukkaa. Siemenet sisältävät runsaasti proteiinia ja hyviä rasvoja. Lisäksi paahdetut siemenet maistuvat vastustamattoman hyvälle!

Oliiviöljyä Välimereltä

Välimeren ruokavalioa pidetään terveyttä ylläpitävänä, ja oliiviöljy on sen yksi peruspilari. Oliiviöljy sisältää terveydelle hyödyllistä tyydyttymätöntä rasvaa ja lisäksi muita hyödyllisiä aineita, jotka suojaavat elimistöämme.

Merisuola, mineraalien lähde

Suola on elimistöllemme välttämätöntä, mutta tavallisesta ruokasuolasta puuttuvat useimmat suolan luonnolliset ainesosat. Käytämme kaikissa tuotteissamme merisuolaa, joka sisältää tärkeitä mineraaleja ja muita erilaisia suoloja.

Psyllium, hyvää kuitua vatsallesi

Psyllium on ratamokasvin siemenen kuorta, joka veteen sekoitettuna muodostaa hyytelöä. Se tasapainottaa vatsan toimintaa ja sisältää suoliston hyvinvointia edistävää kuitua. Psyllium on oivallinen apu gluteenittomassa leivonnassa, koska se parantaa tuotteen rakennetta.

Luomua ja tavanomaista - sinun valintasi

Syö sitä millä on merkitystä!Teemme näkkäriä sekä luomuna että tavanomaisesti tuotettuna. Tuotteiden sisältö on sama, toisessa on käytetty luomu-raaka-aineita, ja toisessa tavanomaisia. Ero näkyy hintalapussa, mutta maku on yhtäläisen herkullinen molemmissa.

Näkkärin ainekset ovat luontaisesti gluteenittomia, mutta se on valmistettu tilassa, jossa käsitellään viljoja.

Mistä sitä saa?

Kysy kauppiaaltasi Tattarinäkkiä! Sitä on tilattavissa K-kauppoihin kautta maan.

Tilaa näkkäriä suoraan meiltä. Saat kahdeksan pussin laatikollisen toimitettuna Postin noutopisteeseen.
Klikkaa tästä tilauslomakkeelle!

Tykkää Tattarinäkistä Facebookissa!

Joko olet maistanut näkkäriä? Mitä mieltä olet? Kommentoi alla!

Lämpimästi,

Simo

10 ensimmäistä vuotta

posted in: Ajankohtaista, Leipomolta | 2

Kiinnostus leipään ja leipomiseen on varmaankin peräisin lapsuusaikani yhteisistä ruoanlaittotuokioista. Pizza oli herkkua jo 80-luvun alussa, ja kotona sen tekemistä sai harjoitella (kyselenpä josko vanhemmilta löytyisi joku kuva siitä!). Ruoanlaitto oli muutenkin lähellä sydäntäni, pidin voimakkaista ja hyvistä mauista ja myös siitä, että ruokaa laittamalla pystyin jollain tavalla tuottamaan mielihyvää sen ruoan syöjissä.

Saviuunissa paistettu möhkäle

Lukion jälkeen kävin parivuotisen koulutuksen ravintolakokiksi, ja sielläkin kiinnostus leipomiseen tuli esille. Vaikka leipien leipominen ei ollut merkittävä osa opetusta, yritin kuitenkin useimpina keittiöpäivinä leipoa jotakin leipää. Samoihin aikoihin heräsi kiinnostus juureen leivottuun leipään, ja sain jostain käsiini Annelies Schöneckin kirjan Leipä. Kirjan kustantaja on Antroposofinen työkeskus, joten jonkinlainen Steiner-linkki kirjan kirjoittajalla varmaankin oli taustalla. Kirjassa siitä ei ole mainintaa. Kyseisen kirjan ohjeista suosikkini oli savivuokaan tehty täysjyvä-vehnäleipä, ja teinkin sitä kotona opiskeluaikana.

Kokkikoulun jälkeen tie vei maailmalle, ja leipomisetkin jäivät taka-alalle – joskin joitain pilkahduksia matkan varrella siitä silti tuli esille. Oheinen kuva on otettu tammikuussa 2005 Meksikossa. Muutamaan vuotta aiemmin olin ollut Auroville-yhteisössä Intiassa, ja vaikka yhteisössä olikin leipomo, ajoittain kävi mielessä oman leipomon perustaminen.

2000-luvun alussa olin pääasiassa tehnyt erilaisia IT-alan töitä, ja sillä linjalla jatkoin myös Suomeen palattuani loppuvuodesta 2005. Livonsaaren yhteisökylä oli silloin jo perustettu, ja kävin ensimmäisen kerran Livonsaaressa kesällä 2006. Vuotta myöhemmin asetuin sijoilleni Livonsaareen. IT-alan työt alkoivat tympiä, ja mahdollisuus leipomon perustamiseen tuotiin minulle kuin tarjottimella.

Alussa oli – grillikioski!

Livonsaarelainen luomuviljelijä Lasse Saarinen oli vaimonsa Pirjon kanssa leiponut omasta viljastaan luomuleipiä ja toimittanut niitä joihinkin kauppoihin ja ruokapiireille. Lasse jäi eläkkeelle noihin aikoihin, ja tarjosi minulle mahdollisuutta jatkaa leipomotoimintaa. Kiinnostuin, ja ostin häneltä laitteet: uunin, taikinakoneen, muutaman pinnavaunun ja kaikenlaista muuta pientä leipomotarviketta.

Toukokuussa 2008 perustin toiminimen Livonsaaren leipomo. Tätä kirjoittaessa siitä on tarkalleen kymmenen vuotta.

Leipomoksi muokattu grillikioski

Ensimmäisenä kesänä leivoin Lassen ”leipomossa”, joka oli entinen pieni grillikioski. Sanomattakin on selvää, että pienessä tilassa oli kesällä todella kuuma, ja jo ensimmäisenä kesänä mukana oli apukäsiä, joten tunnelma oli useimmiten melko tiivis.

Teimme ruisleipää, porkkanaleipää, porkkanasämpylöitä, piimälimppua, saaristolaisleipää, mitä niitä nyt oli. Leipätoimitukset mahtuivat pienen punaisen Toyota Corollan takakonttiin. Ensimmäisenä kesänä asiakkaina olivat ainakin Livonsaaren kauppa, Velkuan Rantapuoti, Kaisa ja Ossi Askaisissa ja Mikolan luomutila Rymättylässä.

Melko pian mukaan tuli myös muutama kauppa kaupungissa. Naantalin Ukko-Pekka ja Turun Ruohonjuuri ovat olleet mukana jo pitkään. Nyt leipiä toimitetaan noin kolmeenkymmeneen kauppaan Turun alueella, joten laajentumisen varaa on vieläkin rutkasti!

2009 keväällä siirsin leipomon grillikioskista Livonsaaren yhteisökylän Alitalon kellariin. Sekään tila ei ollut varsinaisesti koolla pilattu, työtila ja varasto yhteensä oli pinta-alaltaan noin 25 neliömetriä. Lisäksi tila oli matala, katto oli reilun kahden metrin korkeudessa, joten välillä ilma tuntui loppuvan kesken sielläkin.

Naapurissa silloin asunut Jukka Vire oli kuullut radiosta (tai lukenut lehtijutusta?), että voisin olla kiinnostunut laajentamaan toimintaa ja palkkaamaan työntekijän. Jukka otti yhteyttä syyskuussa 2011, ja yhteistyö alkoi välittömästi. Jukalla ei ollut leipomiskokemusta, mutta muutaman kuukauden perehdytyksen jälkeen hän pystyi hoitamaan leipomon työt niin, että pääsin ensimmäiselle oikealle lomalle, tammikuussa 2012. Jukka muutti sittemmin Raumalle ja perusti leipomo Ketunleivän.

Kasvaa kuin pullataikina

Talouden alamäen sanotaan alkaneen vuoden 2008 paikkeilla, mutta leipomon toiminta on silti laajentunut vuosi vuodelta. Ensimmäisen vuoden liikevaihto tuskin oli montaakaan tuhatta, mutta vuosi vuodelta se on tasaisesti kasvanut nykyiseen noin 200 000 euroon.

Henriikka ja Ann

Livonsaaren yhteisökylä osti Livonsaaren vanhan kyläkoulun loppuvuodesta 2013. Koulun alakerrassa oli entinen kerhohuone, joka oli toiminut myös kirjastona ja punttisalina historiansa aikana. Huone oli kooltaan 35 m2 ja vieressä oli koulun keittiö. Nämä yhdessä muodostivat käytännöllisen kokonaisuuden leipomon käyttöön, ja tilat remontoitiin asianmukaisesti elintarvikehuoneistoksi keväällä 2015.

Tila olikin käypä ja mukava, ja alkoi jo muistuttaa oikeaa leipomoa. Tänä aikana leipomolla työskenteli oppisopimusopiskelija Ann Lindholm. Ann oli päättänyt vaihtaa alaa biologista leipuriksi, ja oppisopimuskoulutus tarjosi tähän oivallisen vaihtoehdon.

Lisäksi mukana oli useita työharjoittelijoita ja kesätyöntekijöitä. Monet muistavat ainakin puolalaisen Karolin. Hän iloisesti ja aktiivisesti työskenteli leipomolla kahtena kesänä. Lisäksi mukana apulaisena ja leipäkuskina on jo pitkään ollut Sari Markus.

Ann jäi äitiyslomalle keväällä 2016, jonka jälkeen mukaan tuli nykyinen leipurimme Annika Moisio.

Maalta kaupunkiin

Vaikka leipomotila Koululla olikin viihtyisä, siinä oli myös hankaluutensa. Leipämäärät kasvoivat tasaisesti, ja vuonna 2016 leipiä myytiin yhteensä jo noin 50 000 kpl vuodessa. Karkeasti laskettuna se tarkoittaa yli 20 000 kg jauhoja, eli noin 1 700 kg kuukaudessa. Nämä jauhot oli kannettava ensin pääoven rappusia ylös, ja sen jälkeen toiset rappuset alas kellarikerrokseen. Pari kertaa kuussa tehtävä ”jauhojumppa” oli melko raskasta, ja vastaavasti kaikki 50 000 leipää piti kantaa samaa reittiä ylös ja autoon.

Annika ja Vaaleat uunista ulos!

Livonsaari ei varsinaisesti ole kovin kaukana Turusta – matkaa tulee vajaa 40 km. Leipien kuskaamisessa se kuitenkin tuntui, ajomatka Turkuun kestää yleensä noin 40 minuuttia ja huonolla kelillä ehkä enemmänkin.

Kun paikallisia työntekijöitä ei ollut löytynyt, työmatka Turusta Livonsaareen aamuhämärissä oli rasittavaa, ja peurakolariltakaan ei ole vältytty. Siksi leipomon siirto lähemmäs kauppoja ja asiakkaita alkoi tuntua järkevältä vaihtoehdolta. Ja tilakin alkoi taasen käydä pieneksi…

Maaliskuussa 2017 Livonsaaren leipomo aloitti Turun Mälikkälässä. Nykyinen tila on kooltaan vajaa 200 m2, ja se on logistisesti loistavalla paikalla. Tilassa on aiemmin toiminut leipomo Aschan, Mini-Sirkiä ja lyhyen aikaa leipomo Gryn.

Toukokuussa 2017 leipomolla aloitti pitkän linjan leipuriammattilainen, Jari Kalliomäki. Jarin kädet luovat leipien lisäksi kaikenlaisia muitakin ruokaherkkuja, ja toivottavasti saamme niitä jossain vaiheessa myös tuotantoon.

Tällä hetkellä leipiä syntyy 6-7000 kappaleen kuukausivauhdilla, ja edelleen ainoa tuotannon koneemme on italialainen taikinakone 80-luvulta – ja lisäksi iso blenderi, jolla murskataan siemeniä, Pähkinäisen hyvän maun salaisuus?! Leipämme ovat siis edelleen käsityötä parhaimmillaan! Tässä muutaman vuoden takainen videopätkä ruisleivän muotoilusta.

Suurin harmi nykyisessä toimitilassamme on se, että meillä ei ole mahdollisuutta varsinaiselle myyntipisteelle. Ehkäpä jostain löytyisi sellainen tila, jossa voisi olla sekä tuotantotilat että myyntipiste, ehkä pieni kahviokin…

Tässäpä tiivistettynä leipomon taival tähän asti! Olen nyt aikeissa kirjoitella enemmän leipomon tarinoita tähän blogiin, joten pysy kuulolla ja käy välillä kurkkaamassa mitä uutta on ilmestynyt.

Paras tapa pysyä kuulolla on tykätä meistä Facebookissa, klik klik 🙂

Lämpimästi,

Simo